Miksi ihmeessä luulemme, että kasvatuksen on oltava vakavaa? Lue, miten huumori ja ”höpsöt” kirjat pelastavat iltasatunhetken ja rakentavat lapsen itsetuntoa ryminällä.
Eilen illalla se taas tapahtui. Istuin poikani (8 v.) ja tyttäreni (3 v.) välissä sängyllä, ja yritin lukea jotain ”opettavaista” ja ”sivistävää”.
Lapsia kiinnosti se tasan yhtä paljon kuin minua kiinnostaa pyykin viikkaaminen. Eli EI YHTÄÄN. Poika tuijotti kattoa ja tytär yritti syödä kirjan kulmaa. 🙄
Sitten nappasin hyllystä sen kuluneimman kirjan, jossa on pieruhuumoria ja täysin järjetöntä menoa. Seurasi välitön KAAOS – mutta hyvällä tavalla! Me naurettiin niin, että melkein tiputtiin sängyltä.
Me vanhemmat usein hairahdamme ajattelemaan, että ”kunnon” kasvatuksen ja luonteen rakentamisen pitäisi olla hirveän vakavaa. Että jos kirja ei ole puhdas moraalisaarna, se on ajanhukkaa. Mutta TIEDÄTEKÖ MITÄ? Se on täyttä pötyä.
Kuka sanoo, ettei supersankari kalsareissaan voisi opettaa sisua tai empatiaa? Huumori on itse asiassa maailman paras työkalu tunteiden säätelyyn ja stressin purkamiseen.
Kun lapsi nauraa hassun hahmon epäonnistumisille, hän oppii samalla jotain elintärkeää: virheet eivät ole maailmanloppu. Jos Tatu ja Patu selviävät oudoista tilanteista, ehkä meidänkin perhe selviää tästä maanantaista!
Nauru vapauttaa endorfiineja ja tekee oppimisesta kivaa. Suomalaisessa pedagogiikassa puhutaan paljon ”oppimisen ilosta”, ja se pätee myös kotisohvalla. ✨
Olen huomannut, että ne ”höpsöt” kirjat rakentavat meidän välillemme vahvemman yhteyden kuin mikään sormea heristävä opas. Meillä on omat sisäpiirivitsit, jotka saavat kiukunkin laantumaan kesken kovan päivän.
Miten sitten löytää se täydellinen tasapaino naurun ja sydämen välillä? Tässä muutama vinkki meidän kaoottisesta arjesta:
- Heittäydy noloihin ääniin! Anna lapsen päättää, miltä hahmo kuulostaa. Mitä kimeämpi tai kummempi, sen parempi.
- Etsikää sankarista säröjä. Parhaat hassut hahmot, kuten Elephant & Piggie, mokailevat jatkuvasti, mutta välittävät toisistaan hurjasti.
- Keksikää omia älyttömiä loppuja. Mitä jos tarina ei päättynytkään onnellisesti vaan siihen, että kaikki muuttuivat jättimäisiksi lihapulliksi? 🍝
- Käyttäkää apuna sovelluksia. Jos omat ideat loppuvat (kuten minulla kello 19 jälkeen aina), ReadFluffy on pelastusrengas, josta löytyy tarinoita jokaiseen makuun.
- Pitäkää ”naurulokia”. Kirjatkaa ylös ne hetket, jolloin koko porukka repesi. Se on parasta terapiaa!
Tri Peter Gray, joka on tutkinut leikin merkitystä, on sanonut, että leikki (ja nauru!) on lapsen luonnollinen tapa oppia elämää. Joten heitetään ne tylsät moraalisaarnat romukoppaan edes yhdeksi illaksi.
Tänä iltana aion lukea lapsille jotain niin päätöntä, että naapuritkin taitavat kuulla meidän hohotuksen. Haastan teidät tekemään saman!
Mikä on se kaikkein järjettömin kirja, jota teillä luetaan kerta toisensa jälkeen? Luvataanko, ettei hävetä yhtään, vaikka se sisältäisi vain hassuja ilmeitä ja kummallisia sanoja? 😉
Pysykää reippaina (ja riittävän hassuina)!
Terveisin, Anna
