Lukeminen on ihanaa, mutta se on kaukana niistä täydellisistä Pinterest-kuvista. Tässä tekstissä kerron, miksi iltasatuhetken kaaos on itse asiassa lapsen aivoille parasta mahdollista treeniä!
Iltasatu vai hiljainen lukuhetki? Totuus siitä Pinterest-unelmasta (ja miksi kaaos kannattaa)
Kuvittele tämä: hämärä huone, puhtaat lakanat ja kaksi lasta kuuntelemassa hartaana, kun äiti lukee lempeällä äänellä klassikkoa. Kuulostaako tutulta? EI MINULLEKAAN! Meillä todellisuus on yleensä se, että 3-vuotias yrittää seisoo päällään ja 8-vuotias kyseenalaistaa painovoiman lakeja juuri kun päästään jännittävään kohtaan.
Rehellisesti sanottuna olen usein ajatellut, että eikö olisi HELPOMPAA, jos molemmat vain lukisivat itsekseen? Saisin hetken omaa rauhaa (ja ehkä lämmintä kahvia). Mutta tiedättekö mitä? Tutkimukset sanovat, että se iltatohina ja yhdessä lukeminen onkin itse asiassa aivoille melkoista superruokaa.
Vaikka hiljainen lukeminen kehittää itsenäisyyttä ja keskittymiskykyä, yhdessä ääneen lukeminen luo jotain, mitä mikään tabletti tai yksinäinen lukuhetki ei korvaa. Se on se kuuluisa ”jaettu tarkkaavaisuus”. Ja uskokaa tai älkää, se on tieteellisesti tehokkaampaa kuin hiljainen puurtaminen!
Miksi se meteli on hyvästä?
Kun luemme yhdessä – vaikka se tuntuisi kaaokselta – lapsen aivot työskentelevät ylikierroksilla. Ohiolaisen yliopiston tutkimuksen mukaan lapset, joille luetaan säännöllisesti, kuulevat jopa miljoona sanaa enemmän ennen kouluikää kuin ne, joille ei lueta. MILJOONA SANAA! Siinä on aika monta Tatu ja Patu -vitsiä ja Muumien viisautta.
Jim Trelease muistuttaa klassisessa The Read-Aloud Handbook -teoksessaan, että lapsen kuuntelutaso on usein paljon korkeampi kuin hänen oma lukutasonsa. Joten vaikka se 8-vuotias osaa jo lukea Koiramiestä itsekseen, hän tarvitsee silti minun ääntäni kuullakseen niitä rikkaampia, vaikeampia sanoja, joita ei arjen ”missä sun sukat on?” -keskusteluissa tule vastaan.
Opetushallituksestakin vinkataan, että lukeminen on suomalaisen osaamisen perusta, mutta kukaan ei sanonut, että sen pitää olla tylsää tai hiljaista. Meillä se on usein teatteria, jossa äiti yrittää parhaansa mukaan imitoida mörköä samalla kun yrittää olla nukahtamatta itse.
Selviytymisopas lukemiseen (kun voimat ovat loppu)
Tässä ovat minun realiteetteihin perustuvat vinkkini siihen, miten saat lukemisesta tehoja irti ilman hermoromahdusta:
- Heittäydy noloimmaksi versioksi itsestäsi: Anna lapsen valita hahmolle naurettavin mahdollinen ääni. Mitä tyhmemmältä kuulostat, sitä paremmin he keskittyvät.
- Pysäytä kello: Älä vain lue läpi. Pysähdy jännässä kohdassa ja kysy: ”Mitä ihmettä luulet, että seuraavaksi tapahtuu?” Tämä kehittää ennustamiskykyä ja pitää villiviikarit penkissä.
- Kaikuluku (Echo Reading): Jos lapsi opettelee lukemaan, lue lause ja anna hänen toistaa se perässäsi samalla painotuksella. Se tuntuu leikiltä, mutta opettaa rytmiä.
- Rinnakkaislukeminen: Joskus on okei vain istua sohvalla ja lukea omia kirjoja. Se näyttää lapselle, että lukeminen on NAUTINTO, ei läksy.
- Ulkoista välillä: Kun omat voimat loppuvat, ota avuksi tekniikka. ReadFluffy on loistava sovellus, joka auttaa herättämään tarinat eloon ja pitää lapset kiinnostuneina silloinkin, kun oma ääni on käheänä.
Lukeminen ei ole kilpailu eikä sen tarvitse näyttää kiiltokuvalta. Tärkeintä on se yhteinen hetki, vaikka se kestäisi vain viisi minuuttia ennen kuin joku kaataa vesilasin. Me luomme muistoja – ja niitä aivosynapseja siinä sivussa. 🧠✨
Mikä on ollut se kirja, joka on saanut sinun lapsesi edes hetkeksi pysähtymään paikoilleen? Jaa kokemuksesi ja kokeillaan yhdessä selvitä tästä ihanasta, sotkuisesta lukuarkesta!
Muista, että voit löytää lisää inspiraatiota ja helpottaa lukuhetkiä lataamalla ReadFluffy-sovelluksen osoitteesta www.readfluffy.com. Tehdään lukemisesta se päivän hauskin hetki! Fall in love with storytelling again. ❤️
