Kun kaurapuuro lentää ja itku pääsee, se ei ole epäonnistuminen – se on resilienssitreeniä! Lue, miten kotona selvitään arjen sotkuista huumorilla ja tarinoiden voimalla.
Kello on seitsemän aamulla, ja istun keittiön lattialla tuijottamassa kaurapuurovuorta, joka on juuri tehnyt tyylipuhtaan laskeutumisen suoraan uudelle matolle. Kolmevuotiaani huutaa kuin palosireeni, koska banaaniviipaleet olivat "väärän muotoisia", ja kahdeksanvuotiaani murehtii jo valmiiksi iltapäivän jalkapallotreenejä, joissa hän ei viimeksi onnistunut tekemään maalia.
Tervetuloa meidän perheen aamun aloitukseen – täällä ei todellakaan näytetä miltään kiiltokuvilta! 😅 Olen huomannut, että puhumme usein "sisusta" ja periksiantamattomuudesta ikään kuin ne olisivat jotain, mitä vain purraan hammasta ja mennään läpi harmaan kiven. Mutta oikeassa elämässä se on usein itkua, sotkua ja uusia yrityksiä.
Resilienssi eli selviytymiskyky ei nimittäin ole sitä, ettei koskaan itketä tai mokailla. Se on sitä sotkuista, tunteikasta ja toisinaan todella turhauttavaa prosessia, jossa pyyhitään kyyneleet (ja ne puurot lattialta) ja kokeillaan huomenna uudestaan. Se on se "vielä kerran" -asenne, vaikka juuri nyt tuntuisi siltä, että koko maailma kaatuu vääränlaiseen banaaniin.
Miten ihmeessä me sitten opetamme tämän lapsillemme ilman, että kuulostamme siltä vanhalta kunnon "kyllä meidänkin nuoruudessa hiihdettiin kouluun ylämäkeen molempiin suuntiin" -sukupolvelta? Vastaus on yllättävän helppo: tarinoiden kautta. Kirjat ja sadut tarjoavat turvaverkon, jossa lapsi voi nähdä epäonnistumisen ilman, että se tuntuu henkilökohtaiselta häpeältä.
Carol Dweckin tutkimukset kasvun asenteesta (Growth Mindset) osoittavat, että lapsen kyky kohdata haasteita paranee, kun keskitymme prosessiin tuloksen sijaan. Kun luemme yhdessä hahmoista, jotka mokaavat huolella – kuten loistava Rosie Revere tai kömpelö Humpty Dumpty – lapsi ymmärtää, ettei moka ole maailmanloppu, vaan osa seikkailua. ✨
Meillä kotona on otettu käyttöön muutama arkinen kikka, joilla muutamme "en osaa" -itkut pieniksi voitoiksi:
- "Vielä"-taikasana: Aina kun lapsi sanoo "en osaa", lisätään perään sana "vielä". "En osaa sitoa nauhoja... VIELÄ." Se muuttaa tilanteen kiinteästä esteestä avoimeksi matkaksi.
- Mokajuhlat: Kun joku perheessä mokailee (itse olen tässä mestari!), emme voivottele. Sen sijaan saatamme jopa hurrata pienille vahingoille, jotta ne eivät tuntuisi pelottavilta.
- Iltasadun voima: Luemme joka ilta tarinoita, joissa sankarit töppäilevät. Se on paras tapa purkaa päivän omat pettymykset.
- Oman tarinan keksit: Joskus keksitään oma satu, jossa päähenkilö kohtaa juuri sen saman haasteen kuin lapsi sinä päivänä. Se auttaa näkemään asiat uudesta vinkkelistä.
Tämän takia olen itse tykästynyt ReadFluffyyn. Sieltä löytyvät ne parhaat tarinat, jotka eivät pelkästään opeta lukemaan, vaan auttavat ymmärtämään, että on ihan okei olla välillä se tyyppi, jonka keksintö räjähtää käsiin tai jonka puurot päätyvät matolle.
Resilienssi on kuin lihas – se vahvistuu vain, kun sitä rasitetaan. Ja välillä se treeni tuntuu ihan hiton raskaalta, vai mitä? Mutta kun näen poikani menevän treeneihin uudestaan, vaikka jännittää, tai tyttäreni yrittävän pinota palikoita kymmenettä kertaa, tiedän, että olemme oikealla tiellä.
Mikä on ollut teidän perheen viimeisin "eeppinen moka", joka kääntyikin lopulta tärkeäksi opituksi? Itse opettelen edelleen, että ne banaaniviipaleet maistuvat samalta, olivat ne missä muodossa tahansa... mutta kokeillaan huomenna taas uudestaan! 💖
Lataa ReadFluffy ja löydä tarinat, jotka rakentavat aitoa sisua lapsellesi.
- Anna
