Pimeän pelko ei ole vain vaihe, se on 2:00 aamuyön kriisi! Lue, miten tarinat ja ripaus mielikuvitusta voivat muuttaa pelottavat varjot ystävällisiksi villasukkien etsijöiksi.
Kello on kaksi yöllä, ja seison jälleen kerran pimeässä eteisessä tuijottamassa kolmevuotiaan tyttäreni sängyn alla asuvaa ”mörköä”. Jos vielä kerran kuulen jonkun sanovan, että tämä on ”vain vaihe”, saatan alkaa itsekin pelätä pimeää ihan vain protestina! 😫
Me kaikki tiedämme sen tunteen: olet juuri saanut itsesi uneen, kun pieni käsi koputtaa olkapäätä ja kuiskaus ilmoittaa, että huoneen nurkassa on jättimäinen varjo. Eikä se yövalo muuten auta yhtään, se vain tekee niistä varjoista entistä pelottavampia ja terävämpiä.
Nyctophobia eli pimeän pelko ei ole 8-vuotiaalle pojalleni tai 3-vuotiaalle tyttärelleni mikään pikkujuttu, se on heille TODELLINEN kriisi. Olen huomannut, että pelkkä ”ei siellä mitään ole” -hyssyttely ei toimi, koska lapsen mielikuvitus on paljon voimakkaampi kuin minun väsynyt logiikkani. 🧠✨
Jean Piaget’n kehityspsykologian mukaan lasten on vaikea erottaa fantasiaa todellisuudesta tässä iässä. Jos he kuvittelevat lohikäärmeen vaatekaappiin, se on siellä. Siksi meidän on annettava heille työkaluja, joilla he voivat itse kesyttää nuo lohikäärmeet.
Kirjallisuusterapia eli biblioterapia on hieno sana sille, mitä me teemme joka ilta: käytämme tarinoita pelkojen käsittelyyn. Tarinat antavat lapselle kontrollin tunteen, ja se on juuri se, mikä pimeässä katoaa. 📚🛡️
Meillä kotona ei enää vain sytytetä valoja, vaan me uudelleenkirjoitamme yön tapahtumat. Kun nimeämme varjot tai teemme niistä hassuja hahmoja iltasadun avulla, pelko muuttuu voimaksi. Tässä muutama testattu (ja epätoivon hetkellä hiottu) vinkki teille muille väsyneille vanhemmille:
Näin taltutat pimeän pelot tarinoiden avulla:
- Pelon ulkoistaminen: Älä sano ”älä pelkää”, vaan anna pelolle nimi. Meillä se on ”Herra Hämärä”, joka on vain vähän kömpelö ja etsii kadonneita villasukkiaan. Kun pelolla on nimi, se ei ole enää niin pelottava.
- Rohkeussuihke ja tarinointi: Meillä on suihkepullo (vettä ja ripaus laventelia), jota kutsumme ”Rohkeussumuksi”. Suihkutamme sitä samalla, kun kerron lyhyen tarinan siitä, miten sumu muuttaa möröt unihiekaksi. ✨
- Varjoteatteri: Käyttäkää taskulamppua ja tehkää seinälle hassuja hahmoja. Kun lapsi huomaa, että hän voi itse luoda ja hallita varjoja, pimeys muuttuu pelottavasta leikkikentäksi.
- Sankaritarinat: Lue tarinoita lapsista, jotka selviävät pimeässä. Esimerkiksi ReadFluffy-sovelluksesta löytyy upeita, rauhoittavia iltasatuja, jotka on suunniteltu nimenomaan lapsen mielen rauhoittamiseen ennen nukkumaanmenoa.
- Iltasatu-rutiini: Suomalainen ”iltasatu” on maailman paras keksintö. Se luo turvallisen siirtymän päivän vilskeestä yön rauhaan. Johdonmukaisuus on tässä avainasemassa. 🇫🇮
Lopulta kyse on siitä, että lapsi tuntee olevansa turvassa ja hallitsevansa tilanteen. Kun suljemme kirjan tai sovelluksen, lapsen mieleen jää viimeiseksi sankarillinen tunne, ei pelko.
Jos tuntuu, että omat ideat loppuvat kesken (usko pois, tiedän tunteen!), käy kurkkaamassa ReadFluffy. Sieltä löytyy tuhansia tarinoita, jotka tekevät iltarutiineista helpompia ja möröistä huomattavasti pienempiä.
Me selviämme tästä, vanhemmat! Ehkä jo ensi yönä saamme nukkua yli neljä tuntia putkeen? Sitä odotellessa, pidetään tarinat elossa ja mielikuvitus lapsen puolella. Huomenna on uusi päivä ja uudet seikkailut – turvallisesti unien mailla. ✨😴
