Kun lapsi huutaa 'se ei ole reilua', kyse ei olekaan pelkästä kiukusta vaan orastavasta moraalitajusta. Tässä tekstissä kerron, miten selvitä keittiön oikeudenkäynneistä huumorilla ja tarinoiden avulla.
Eilen se taas tapahtui. Istuin keittiön lattialle keräämään makaronilaatikon jami-loppuja, kun 3-vuotiaani huusi kurkku suorana: ”TÄÄ EI OO REILUAAA!” 🌋
Syynä oli tietenkin se, että 8-vuotias sai lukea kaksi sivua pidempään, koska hän opettelee jo omatoimista lukemista. Meillä ei siis vain syödä ja nukkua, meillä käydään jatkuvaa oikeudenkäyntiä siitä, kuka sai millimetrin enemmän mehua.
Tiedättehän sen tunteen, kun haluaisi vain sanoa: ”Ole kiltti ja hiljaa”? Mutta mitä jos se jatkuva valitus epäreilun maailman edessä onkin itse asiassa merkki jostain loistavasta?
”Se ei ole reilua!” – Pienen ihmisen suuri oivallus
Tutkimusten mukaan jo hyvin pienten lasten aivot on viritetty huomaamaan epäoikeudenmukaisuus. Kyse on ”epätasa-arvon vastustamisesta” (inequity aversion), jota tavataan jopa kädellisillä.
Kun lapsi huutaa vääryydestä, hän harjoittelee moraaliaan. Se on rasittavaa, KYLLÄ, mutta se on myös merkki siitä, että hän alkaa ymmärtää oikean ja väärän eron. Meillä ei kasvateta vain tottelevaisia lapsia, vaan sisuuntuneita tyyppejä, jotka uskaltavat sanoa vastaan.
Lawrence Kohlbergin moraalisen kehityksen vaiheet osoittavat, että lapset siirtyvät säännöistä kohti syvempää oikeudenmukaisuuden tajua. Ja katsokaa meitä vanhempia – me olemme tämän harjoittelun nyrkkeilysäkkejä! 🥊
Tasapuolisuus vs. Oikeudenmukaisuus
Olen oppinut kantapään kautta, että reiluus ei tarkoita sitä, että kaikki saavat tismalleen samanlaisen palan kakkua. Se tarkoittaa, että jokainen saa sen, mitä tarvitsee.
8-vuotias tarvitsee omaa rauhaa lukemiseen, 3-vuotias taas tarvitsee unta, jotta emme kaikki menetä järkeämme aamulla. Tämän selittäminen taaperolle on kuin yrittäisi opettaa kissalle veroilmoituksen tekoa – mahdotonta, mutta yritettävä on.
Tarinat apuna vääryyksien viidakossa
Miten sitten opettaa lapselle, että maailma on joskus kova, mutta silti pitää yrittää olla reilu? Meillä on otettu avuksi sadut. Tarinat antavat lapselle sanat, joilla puolustaa itseään ja muita ilman, että kyse on pelkästä kiukuttelusta.
Kun luemme yhdessä tarinoita heikomman puolustamisesta, lapset oppivat asettumaan toisen asemaan. Se on kuin ”Kiva Koulu” -metodi kotisohvalla. Mutta miten saada ne tarinat osaksi arkea ilman, että hyllyt notkuvat?
Tässä kohtaa meidän perheen pelastaja on ollut ReadFluffy. Se on sovellus, josta löytyy valtavasti lapsia osallistavia tarinoita. Meillä parasta on se, että voimme pohtia yhdessä: ”Mitä SINÄ tekisit tässä tilanteessa?”. Se herättää keskusteluja, joita ei muuten syntyisi makaronilaatikon äärellä.
Käytännön vinkit oikeudenmukaisuuskasvatukseen:
Tässä muutama keino, joilla olen yrittänyt pitää järkeni ja opettaa samalla tärkeitä taitoja:
- Reiluus-purkki vs. Tasapuolisuus-ämpäri: Käytä konkreettisia esimerkkejä. Joskus toisella on laastari, koska häneen sattuu – ei toisen tarvitse saada laastaria vain siksi, että se olisi ”tasapuolista”.
- Kodin perustuslaki: Kirjoittakaa yhdessä ylös muutama tärkeä sääntö, jotka koskevat kaikkia (myös äitiä!). Kun säännöt on sovittu yhdessä, niistä on vaikeampi valittaa.
- Roolileikit: Leikkikää tilanteita, joissa joku jätetään leikin ulkopuolelle. Miltä se tuntuu? Miten sisu auttaa tässä?
- Kysy ”Miksi?”: Kun lapsi valittaa vääryydestä, pyydä häntä perustelemaan kantansa kuin asianajaja. Joskus heillä on yllätävän hyviä argumentteja!
Muistakaa, että jokainen ”tämä ei ole reilua” -huuto on mahdollisuus kasvattaa ihminen, joka seisoo selkä suorana vääryyttä vastaan myöhemminkin. Me selvitään tästä – yksi sivu kerrallaan! 📖✨
Onko teilläkin kotona pikkuasianajajia, joiden mielestä jokainen purukumi pitäisi mitata viivoittimella?
P.S. Jos haluat helpottaa iltarutiineja ja herättää lapsen mielenkiinnon tarinoihin, kokeile ReadFluffy-sovellusta. Se on ollut meidän ruuhkavuosien pelastus!
- Anna
