Lopeta "Oliko kiva kirja?" -kysymykset! Anna jakaa rehelliset ja koomiset vinkit siihen, miten iltasadusta tulee oikea tunnetaitoharjoitus ilman hampaiden kiristystä.
Meillä oli eilen se klassinen iltahetki. 8-vuotiaani tuijotti seinää ja 3-vuotias yritti syödä tyynynkuulmalla. Kun kysyin iltasadun jälkeen: ”Olipas kiva kirja, tykkäsittekö?”, vastaus oli jäätävä hiljaisuus ja yksi haukotus.
REhellisesti sanottuna, tuntui siltä kuin olisin tentannut heiltä jotain historian koetta! Tajusin, että olin langennut siihen kuuluisaan ”olipa kiva”-ansaan, joka tappaa kaiken aidon keskustelun.
Miksi me kysymme lapsilta kuin virkamiehet, vaikka kirjat ovat täynnä draamaa, juoruja ja suuria tunteita? Kirjan hahmot eivät ole vain paperia, vaan hehän ovat melkein kuin naapureita – välillä ärsyttäviä, joskus sankarillisia ja usein aivan pihalla.
Yorkin yliopiston tutkija Raymond Mar on osoittanut, että fiktiivisiin tarinoihin uppoutuminen parantaa sosiaalista ymmärrystä. Se ei tapahdu kysymällä ”oliko kivaa”, vaan menemällä pinnan alle.
Mietimme 8-vuotiaan kanssa, miksi Muumipappa välillä vain haluaa lähteä merelle ja jättää kaiken? Onko se seikkailunhalua vai kenties pieni keski-iän kriisi? APUA, jopa meidän lapset alkavat huomata, että aikuisetkin mokailevat!
3-vuotiaan kanssa taas pohdimme Katri Kirkkopellon Piki-kirjaa. Emme puhuneet väreistä, vaan siitä, miltä Pikistä tuntui mahanpohjassa, kun kukaan ei leikkinyt hänen kanssaan. Pieni leuka alkoi väpättää – se on aitoa empatiaa, ei mitään robottimaista vastaamista.
Haluatko lopettaa ne ”ihan kiva” -keskustelut ja herättää tarinat henkiin? Tässä muutama vilpitön vinkki meidän kaoottisesta arjesta:
- Juoruile hahmoista: Käsittele kirjan henkilöitä kuin he olisivat luokkakavereita. ”Uskotko, että Tatu ja Patu todella ajattelivat tuon olevan järkevää? Mitä ihmettä he oikein miettivät?!”
- Kuumat kysymykset: Älä kysy, mitä tapahtui, vaan miksi tapahtui. ”Miksi Grinch oikeasti vihasi joulua? Oliko se vain ne liian pienet kengät vai kenties yksinäisyys?”
- Tunteiden säätila: Piirtäkää tai näyttäkää käsillä, kuinka suuri hahmon suru tai ilo oli tarinan alussa ja kuinka se muuttui lopussa.
- Hahmon haastattelu: Heittäydy villiksi! Ole hetki se kiukkuinen lohikäärme ja anna lapsesi kysyä sinulta suorat kysymykset. (Varoitus: saattaa johtaa hallitsemattomaan nauruun).
- Käytä apuna tekniikkaa: Kun oma mielikuvitus on klo 20.30 täysin loppu, ReadFluffy on hengenpelastaja. Sovelluksen tarinat on suunniteltu herättämään juuri näitä syviä tunteita ja keskusteluja ilman, että sinun tarvitsee keksiä kaikkea pyörää uudestaan.
Empatia on taito, jota ei opita saarnaamalla, vaan elämällä mukana muiden (vaikkakin satuhahmojen) saappaissa. Se on ihanaa, uuvuttavaa ja palkitsevaa – aivan kuten vanhemmuus muutenkin.
Kokeile tänä iltana: hylkää se tavallinen ”tykkäsitkö”-kysymys ja kysy yksi syvä tuntekysymys. Saatat yllättyä, mitä pienen ihmisen mielessä liikkuu.
Lataa ReadFluffy-sovellus ja löydä uusia tapoja rakentaa tunnesidettä lapseesi tarinoiden kautta! ❤️📚
