Unohda täydelliset supersankarit! Tässä postauksessa kerron, miksi mokailevat sankarit ovat parasta lääkettä lapsen itseluottamukselle – ja miten iltasatu muuttuu sisu-treeniksi.
Tunnustus: Yritin eilen illalla olla se ”täydellinen äiti”, joka lukee rauhallisesti iltasatua kynttilänvalossa. Todellisuudessa kolmevuotiaani päätti, että pyjama on vihollinen, ja kahdeksanvuotiaani ilmoitti juuri ennen h-hetkeä, ettei hän ”osaa mitään” ja koulu on turhaa, koska yksi piirustus meni mönkään. 😫
Tiedättehän sen tunteen, kun sydän särkyy pienen ihmisen puolesta, mutta samalla tekisi mieli huutaa, että ”se on vain paperia”? Haluaisimme niin kovasti suojella lapsiamme pettymyksiltä, mutta entä jos se onkin karhunpalvelus?
Olen huomannut, että perinteiset sadut ovat joskus vähän... no, ärsyttäviä. Sankari on syntyjään upea, voittaa lohikäärmeen yhdellä iskulla ja kaikki on täydellistä. MITÄ IHMETTÄ se opettaa lapselleni, joka itkee pöydän alla, koska legotorni kaatui?
Täydellisyys on tylsää (ja vaarallista!)
Carol Dweck, se kuuluisa tutkija kasvun asenteen takana, on osoittanut, että lahjakkuuden ylistäminen voi itse asiassa kahlita lasta. Jos lapsi uskoo olevansa ”luonnostaan hyvä”, hän saattaa pelätä epäonnistumista, koska se tarkoittaisi, ettei hän olekaan enää erityinen.
Meillä kotona suositaan nykyään antisankareita. Rakastamme hahmoja, jotka mokaavat huolella! Kun lapsi näkee kirjan sankarilla olevan vaikeaa, hän tajuaa, ettei mokaaminen ole maailmanloppu. Se on vain polku uuden oppimiseen.
Muistatteko Tatu ja Patu -kirjat? Ne ovat loistavia! Veljekset kokeilevat, säätävät ja epäonnistuvat jatkuvasti, mutta heillä on hauskaa ja he oppivat. Se on sitä aitoa suomalaista SISUA parhaimmillaan. 🇫🇮
Kuinka valita kirja, joka kasvattaa luonnetta?
Kun seuraavan kerran valitset luettavaa sovelluksesta tai kirjahyllystä, tee pieni tarkistus. Onko tarina pelkkää onnistumista, vai löytyykö sieltä aitoa vääntöä?
Me käytämme ReadFluffy -sovellusta, josta on helppo löytää tarinoita eri teemoilla. Etsimme tarkoituksella kertomuksia, joissa korostuu yrittäminen, ei pelkkä lopputulos.
Tässä minun selviytymislistani tarinahetkiin:
- Etsi ”VIELÄ”-sanaa: Jos sankari sanoo ”en osaa”, opeta lapsi lisäämään perään ”vielä”. Se muuttaa koko pelin!
- Juhlikaa mokia: Pysäytä tarina, kun hahmo epäonnistuu. Kysy lapselta: ”Vitsi, mitähän hienoa tästä mokasta voisi seurata?”
- Lopeta loistokkuuden palvonta: Valitse kirjoja, joissa harjoittelu ja vaiva ovat keskiössä, kuten Ashley Spiresin The Most Magnificent Thing.
- Rakenna ”Mokamuseo”: Piirtäkää yhdessä viikon suurin epäonnistuminen ja keksikää sille hauska nimi. Se vie pelolta terän! 🎨
Sisu ei synny helpolla
Me suomalaiset puhumme sisusta, mutta se ei ole mikään taikavoima, joka vain ilmestyy. Se on lihas, jota täytyy treenata. Ja iltasatu on maailman paras kuntosali tähän tarkoitukseen!
Kun luemme epätäydellisistä sankareista, annamme lapsillemme luvan olla rikkinäisiä, keskeneräisiä ja silti upeita. Se on paras lahja, jonka voimme antaa (heti sen perään, että joku muu hoitaisi ne iltapesut puolestani).
Minkä tarinan sinä valitset tänään? Jos kaipaat inspiraatiota ja haluat löytää lapsellesi sopivaa luettavaa helposti, kokeile ReadFluffy-sovellusta. Se säästää hermoja ja kasvattaa sisu-lihaksia!
Nyt menen tarkistamaan, onko se kolmevuotias jo nukahtanut... vai onko hän kenties rakentanut ”Mokamuseon” hammaspesualtaaseen. 😅✨
