Olipa kerran pieni ja urhea robotti nimeltään Beep. Beep oli vain pienen lapsen polven korkuinen, ja se oli maalattu iloisen sinisellä ja kirkkaan punaisella. Beepin päällä loisti yksi suuri ja kultainen silmä, joka kummulteli uteliasta valoa. Surr-surr-surr! Sitä ääntä Beepin pienet moottorit pitivät, kun se rullasi pitkin taloa kolmella näppärällä jalallaan. Se oli matkalla paikkaan, jossa se ei ollut koskaan ennen käynyt: hämärälle ja salaperäiselle ullakolle.
Ullakko oli korkea ja pölyinen. Siellä asui varjoja, jotka tanssivat seinillä, ja ilmassa tuoksui vanha puu ja muistot. Beep etsi kadonnutta hammasratastaan, mutta auta armias, kun se otti ensimmäisen askeleen ullakon lattialle. Narsf! Kuului lattiasta. Beep pysähtyi ja sen merkkivalot välkähtivät huolestuneesti. Beep liikahti hieman oikealle. Crouuuch! kuului taas. Beepin suuri oranssi silmä laajeni. Oliko ullakko vihainen sille? Yrittikö pimeys kertoa jotain pelottavaa?
Pikkuinen Beep kallisti pyöreää päätään. Se ei lähtenyt karkuun, vaan päätti kuunnella tarkemmin. Se huomasi, että aina kun sen kumiset telat painuivat lautaa vasten, lauta vastasi tervehdyksellä. Beep päästi pienen piippauksen – "Piip?" – ja lattia vastasi lempeällä narskahduksella. Beep tajusi jotain ihanaa: ullakko ei suinkaan murissut, vaan se puhui omaa vanhaa, mekaanista kieltään. Se yritti vain sanoa kovaan ääneen: "Tervetuloa, pieni ystävä! Mukavaa nähdä sinua!"
Silloin Beepiä alkoi hymyilyttää. Se alkoi pyörähdellä ympäri ja tanssia vanhoilla laudoilla. Tömps, nars, surr! Beep ja ullakko tekivät yhdessä musiikkia. Pölypallerot katselivat ihmeissään, kun pieni robotti loisti kultaista valoaan pimeisiin nurkkiin. Pian Beep löysi kiiltävän hammasrattaansa vanhan arkun takaa. Se ei enää pelännyt hämärää, sillä se tiesi, että outo kolina oli vain uuden ystävän puhetta.
Beep rullasi takaisin alas portaita, pitäen iloista hyrinää. Se oli oppinut, että pelottavat asiat ovat usein vain asioita, joita emme ole vielä ehtineet tervehtiä. Ja niin pieni robotti nukahti lataustelakkaansa, nähden unta ystävällisistä, narisevista laudoista. Ja niin kaikki oli juuri niin kuin pitikin. Hyvää yötä, Beep.