Ema tutki Kuiskaavaa metsää suuret pyöreät lasinsa nenällään keikkuen. Hän etsi taikaa saniaisten alta ja puiden koloista. Yhtäkkiä sammalisen kiven takaa kuului hiljaista niiskutusta. Siellä kyyhötti pieni vihreä lohikäärme nimeltä Poks. Poks oli kovin surullinen. Se yritti puhaltaa tulta, mutta sen suusta tulikin vain pieni, märkä suhahdus. Ema katsoi uutta ystäväänsä lempeästi ja hymyili.
Poks yritti uudelleen. Se veti keuhkot täyteen ilmaa ja puhalsi kovaa. Mutta tulen sijaan ilmassa lenteli kimaltavia saippuakuplia! Poks näytti pelästynyt. Se pelkäsi, ettei se ollut oikea lohikäärme. Ema alkoi nauraa iloisesti ja yritti napata yhden kuplan. Kupla sanoi pop, pop, pop! Ema sanoi, että kuplat olivat kauneinta, mitä hän oli ikinä nähnyt.
Metsän takana alkoi Suuri Puhalluskisa, ja Poks tärisi jännityksestä. Se pelkäsi, että muut nauraisivat sen kuplille. Ema silitti Poksin selkää ja sanoi, ettei erikoisena oleminen ole huono asia. ”Sinun taikasi on erilaista, ja se tekee sinusta upean”, Ema rohkaisi. Voitteko uskoa, että pieni Poks päätti sittenkin osallistua kisaan? Ema lupasi pysyä sen vierellä.
Kisapaikalla valtava ja ystävällinen tuomari nimeltä Jyske kutsui osallistujat esiin. Muut lohikäärmeet puhalsivat valtavia tulipalloja ja keltaisia lieskoja. Poks oli vuorossa viimeisenä. Se katsoi Emaa, joka peukutti sille villapaidan hihastaan. Poks veti syvään henkeä. Nyt oli sen hetki näyttää kaikille, mitä se osasi. Kaikki odottivat hiljaa, mitä pienen lohikäärmeen suusta tulisi.
Poks puhalsi ja puhalsi! Sen suusta lensi tuhansia sateenkaaren värisiä kuplia, jotka täyttivät koko taivaan. Ne eivät poksahtaneetkaan heti, vaan tanssivat tuulessa. Pop, pop, pop! Tuomari Jyske huusi riemusta ja antoi Poksille upean kiiltävän nauhan. Se oli Luovuuden erikoispalkinto! Poks ei ollut enää yhtään pelokas, vaan se tunsi itsensä erittäin ylpeäksi ja iloiseksi.
Aurinko alkoi laskea, ja taivas muuttui vaaleanpunaiseksi. Ema ja Poks istuivat pehmeällä kukkulalla katsellen leijuvia kuplia. Poks oli löytänyt rohkeutensa, ja Ema oli löytänyt parhaan ystävän. Maailma on täynnä taikaa, kunhan vain uskaltaa olla oma itsensä. Ema halasi pehmeää villapaitaansa ja huokasi onnellisena. Se oli ollut paras seikkailu ikinä. Hyvää yötä, pienet lohikäärmeet!