Oletko sinä koskaan nähnyt ketään niin pehmeää, että hän näyttää aivan pieneltä karkuun päässeeltä pilvenhattaraiselta? Tapaa Fluffy! Fluffy on maailman onnellisin pieni ystävä, jonka turkki on niin pehmoinen, että se melkein kutittaa silmiä, kun häntä katsoo. Fluffy asuu paikassa, jossa ruoho kuiskailee vitsejä ja puut hyrisevät iltaisin unituunilauluja. Tänään Fluffylla oli hyvinkin suuri olo – ja kun pienellä Fluffylla on suuri olo, se tarkoittaa yleensä suuria suunnitelmia!
”Tänään on Yöpukupiknikin aika!” Fluffy hihkaisi ja hyppi niin korkealle, että hänen korvansa tekivät pienen viu-vau -äänen tuulessa. Tiedätkö sinä, mikä on yöpukupiknik? Se on maailman paras seikkailu, jossa syödään herkkuja silloinkin, kun tähdet jo alkavat vilkkua taivaalla. Ja parasta on se, että kaikilla on oltava päällään maailman mukavimmat pyjamat. Onko sinulla jo oma suosikki-pyjamasi päällä?
Fluffy alkoi valmistella juhlia Sammalniityllä. Hän levitti pehmeän, ruudullisen viltin maahan – läts! Se laskeutui juuri sopivasti kuiskailevan pajuvanhuksen alle. Sitten hän otti esiin tärkeimmän esineensä: Hopeisen Kuunvalokannun. Tämän kannun salaisuus oli se, että siinä haudutettu Kuunvalotee maistui tähdenlennoilta ja kauneimmilta unilla. Mutta hupsista! Kun Fluffy katsoi ylös taivaalle, hän huomasi pienen pulman. Aurinko oli mennyt nukkumaan pehmeällä vuh -äänellä, mutta kuu ei ollutkaan tullut tilalle. Suuri, harmaa ja vähän röyhkeä pilvenmöllykkä istui juuri siinä, missä kuun piti loistaa.
”Pöh ja pufs”, sanoi Fluffy ja rypisti pientä nenäänsä. ”Ilman kuuta meillä ei ole kuunvaloa. Ja ilman kuunvaloa meidän teemme on vain… tavallista teetä. Eikä se käy laatuun!” Sillä hetkellä paikalle saapuivat Fluffyn parhaat ystävät. Pip-tulikärpänen lensi pienenä valopisteenä ziii-zumm, ja Bella-pupu loikki paikalle rohkein loikin – loiskis-pärskis – suoraan pienen kura-itkun läpi. ”Älä huoli, Fluffy!” Bella sanoi ja heilautti korviaan. ”Me saamme kuun esiin.”
He yrittivät kaikkea. Pip-tulikärpänen lensi niin korkealle kuin siipensä kantoi ja yritti kutittaa pilveä masusta. ”Hih-hih-hii!” Pip nauroi, mutta pilvi vain murisi unisesti. Sitten ystävykset vihelsivät yhdessä hopeisen sävelmän, joka kuulosti aivan kimaltavalta kellopeliltä. Sitten he tanssivat kimalletanssia, jossa jalkoja koputettiin maahan: kop-kop-ti-tap! Mutta pilvi pysyi paikallaan, itsepäisenä kuin uninen mörkö.
Puiden oksilta kuului pehmeä hihitys. Se oli Barnaby-pöllö, joka avasi toisen suuren keltaisen silmänsä. ”Kuu ei ole vihainen”, Barnaby totesi hitaasti ja venytteli siipiään. ”Se on vain hieman ujo. Se kaipaa iloista ääntä herätäkseen.” Fluffy hoksasi heti! Hän avasi pienen lasipurkin, jota hän kutsui Giggles-purkiksi eli Tirskahduspurkiksi, ja pyysi ystäviään kertomaan päivän hauskimmat muistot.
”Minä ensin!” sanoi Bella-pupu. ”Tänään minä yritin tehdä täydellisen kurapiirakan, mutta liukastuin ja istuin suoraan sen päälle! Poks! Olin koko iltapäivän kuin suklaakuorrutettu pupu!” Kaikki alkoivat nauraa. Fluffy alkoi kikatella niin, että hänen vatsansa hytkyi kuin hyytelö. Pilvi taivaalla alkoi yhtäkkiä väristä. Se ei ollutkaan enää mörkö, vaan se alkoi hytkyä myös. Se ei kyennyt pidättelemään nauruaan, kun se kuuli tarinan kurapiirakasta. Ja lopulta – PUF! – pilvi naurahti niin kovaa, että se pöllähti pois tieltä kuin hieno pöly pilvi.
Silloin kuu kurkisti esiin ja sanoi: ”Olipas se hauska juttu!” Kirkas, hopeinen valo valui alas taivaalta kuin kimaltava maito. Se osui suoraan Fluffyn hopeiseen kannuun. Tee muuttui välittömästi hohtavaksi, ja siitä nousi pieniä höyrypilviä, jotka näyttivät sydämiltä. ”Sip-sip-slurp!” ystävykset maiskuttivat juodessaan lämmintä teetä, joka sai varpaat surisemaan onnesta.
Kun viimisetkin pisarat oli juotu, Fluffy huokaisi tyytyväisenä. Hän ymmärsi, että vaikka Kuunvalotee oli ihanaa, parasta kaikessa oli se, miten he olivat yhdessä nauraneet pilven pois tieltä. Valo ei tullutkaan vain kuusta, vaan se tuli heidän ystävyydestään. Nyt oli aika mennä nukkumaan. Pip sammutti pienen valonsa, Bella kääriytyi korviensa alle ja Barnaby-pöllö katseli heitä lempeästi. Fluffy painoi päänsä pehmeään sammaltyynyyn ja kuunteli, kuinka kuu alkoi hyristä hiljaista unilaulua.
Ja niin kaikki oli juuri niin kuin piti. Hyvää yötä, Fluffy. Hyvää yötä, pieni pilvenhattara. Ja hyvää yötä sinulle, joka olet jo ihan valmiina näkemään kauneimpia unia.