Oto pötköttää sängyssään sini-valkoraitaisessa yöpuvussa. Hän puristaa pientä pehmonorsua kainalossaan. Seinällä näkyy suuri ja huojuva varjo. Se näyttää aivan isolta puulta. Oto ottaa esiin keltaisen taskulampun ja ihmettelee: "Naks-naks, mikä se on?"
Oto painaa nappia. Naks-naks! Taskulamppu syttyy. Suuri puu onkin vain pino värikkäitä palikoita! Otoa naurattaa. Sitten hän huomaa uuden varjon. Se näyttää pelottavalta linnulta, jolla on suuret siivet. Oto osoittaa valolla ja kysyy: "Naks-naks, mikä se on?"
Valo välähtää seinälle. Viuh! Pelottava lintu onkin vain Oton lempi-villapaita. Se roikkuu kiltisti tuolin selkänojalla. Oto hihittää ja kääntää valon kohti lattiaa. Siellä näkyy pitkä ja kiemurainen varjo, joka luikertelee pimeässä. "Naks-naks, mikä se on?"
Taskulampun valokeila osuu lattiaan. Hupsis! Kiemurainen käärme onkin vain Oton pehmeä, raidallinen kaulahuivi. Se on mennyt sykkyrälle lattialle. Nyt Oto on oikein rohkea norsu. Hän haluaa tehdä seinälle oman hauskan varjon. "Naks-naks, mikä se on?"
Oto heiluttaa kärsäänsä ja suuria korviaan. Seinällä näkyy hassu, tanssiva varjo! Pieni pehmonorsu katsoo, kun Oto leikkii valolla. Nyt Otoa alkaa jo väsyttää. Kaikki huoneen varjot ovatkin vain tuttuja ystäviä. On aika mennä nukkumaan.
Oto sammuttaa taskulampun. Hän halaa pehmonorsuaan ja sulkee silmänsä. Huone on lämmin ja kotoisa. Katossa loistaa pieniä, himmeitä tähtiä. Oto tuhisee hiljaa ja nukahtaa omaan pehmeään sänkyynsä. Hyvää yötä, urhea pieni Oto.