Pieni Twig-keiju seisoi metsän keskellä. Edessä oli kaksi polkua. Minne mennä? Twig naputti maata voikukkasauvallaan. Kop, kop, kop. Hän halusi jo omaan lämpimään ja pehmeään kotiinsa nukkumaan.
Ensimmäinen polku näytti kovin pimeältä ja piikkiseltä. Au, se voisi pistää! Twig puristi sauvaansa tiukasti ja mietti. Kop, kop, kop. Tuo polku tuntui vähän pelottavalta pienen keijun mielestä.
Silloin kaunis Sinisiipi-lintu lennähti oksalle. Sipi-sipi-sii! lintu lauloi iloisesti. Se osoitti toista polkua, joka loisti kirkkaana ja keltaisena. Twig hymyili ja lähti astelemaan eteenpäin. Kop, kop, kop.
Tämä uusi polku oli täynnä pehmeää, vihreää sammalta. Se tuntui aivan silkkiseltä varpaiden alla. Twig kulki eteenpäin yli sileiden kivien ja isojen lehtien. Kop, kop, kop. Matka tuntui mukavalta.
Viimein Twig näki tutun kotioven suuren puun alla. Kaikki oli täällä tuttua ja turvallista. Hän astui sisään ja laittoi voikukkasauvansa nurkkaan. Kop, kop, kop. Nyt oli aika levätä.
Twig käpertyi pieneen palloon pehmeään sammalpesäänsä. Hän sulki oranssit silmänsä ja huokaisi onnellisena. Oli hyvä valita pehmeä polku. Hyvää yötä, pieni Twig. Metsä on hiljainen ja koti on lämmin.