Nova katsoi ylös taivaalle, mutta suuri Tähtifestivaali oli vaarassa. Kaupungin kirkkaat valot loistivat niin kovaa, etteivät tähdenlennot näkyneet lainkaan. Meidän täytyy löytää sähkökatkaisija ja himmentää nämä lamput, Nova sanoi huolissaan ystävilleen. Cinder ja Mimi nyökkäsivät päättäväisesti. Cinderin terävät silmät huomasivat hehkuvan piirustuksen seinässä. Se näytti tien salaiselle voimalaitokselle, jota kukaan muu ei ollut koskaan huomannut. Nyt heillä oli suunnitelma, ja suuri seikkailu saattoi alkaa.
Kolmikko hiipi läpi häikäisevän kirkkaiden katujen. Cinder loikki ketterästi varjoissa ja tarkisti tien, kun taas Mimi tarkkaili ympäristöään pehmeän peittonsa uumenista. Pian he saapuivat valtavalle metalliportille, jota vartioi monimutkainen lukko. Mimi katsoi lukkoa ja sitten Novan hiuksia. Katso, lukon kuvio on aivan sama kuin tähdet hiuksissasi, Mimi hihkaisi. Nova nojautui lähemmäs ja kosketti lukkoa, jolloin se napsahti auki kuin taikaiskusta, ja portti heilahti hitaasti sivuun heidän edestään.
Voimalaitoksen sisällä sähkö surisi ja kova paukke kuului kaikkialta. Valo oli täällä niin pistävää, että Novan oma taivaallinen hohde alkoi hiipua. Hän tunsi itsensä väsyneeksi ja heikoksi kirkkaiden lamppujen alla. Cinder astui heti eteenpäin ja veti puisen miekkansa esiin. Hän raivasi rohkeasti tietä johtoviidakon läpi ja siirsi suuria esteitä sivuun, jotta ystävät pääsivät kulkemaan. Lopulta he saapuivat keskellä olevalle suurelle tolpalle, jonka luona pieni ja tärisevä Ruuvi-robotti vartioi suurta sähkövipua.
Pieni Ruuvi-robotti pelkäsi pimeää ja luuli, että valojen piti palaa aina täysillä pysyäkseen turvassa. Jos sammutan ne, möröt tulevat, robotti piipitti peloissaan. Mimi astui esiin ja kääri osan pehmeästä, taivaansinisestä peitostaan Ruuvin ympärille. Pimeys voi olla lempeää ja kotoisaa, Mimi kuiskasi ystävällisesti. Ruuvi huomasi, ettei pimeä tuntunutkaan pelottavalta peiton lämpimässä suojassa. Hän hymyili ja osoitti ylhäällä olevaa vipua, mutta se oli aivan liian korkealla kenenkään heistä ylettyä.
Cinder yritti ponkaista vipuun, mutta se jäi kauas hänen tassujensa ulottumattomiin. Meidän täytyy tehdä tämä yhdessä, Cinder sanoi ja katsoi ystäviään. Nova käytti viimeiset voimansa ja nosti Mimin ilmaan kimaltavan tähtipölyn avulla. Mimi heitti peittonsa reunan ylös ja piti siitä tiukasti kiinni kuin köydestä. Cinder kiipesi ketterästi peittoa pitkin ylös asti. Yhdessä he tarttuivat vipuun ja vetivät koko painollaan. Kuului matala humina, ja virta alkoi vihdoin liikkua toiseen suuntaan.
Kaupungin kirkas loiste hiipui pehmeäksi, lämpimäksi meripihkan sävyksi. Samalla hetkellä tumma taivas puhkesi loistoon, kun tuhannet tähdenlennot piirsivät kirkkaita valojuovia yli avaruuden. Nova tunsi voimiensa palaavan ja hänen tähtikuviohiuksensa kimaltivat kirkkaammin kuin koskaan ennen. Ulkoa alkoi kuulua kaupunkilaisten riemunkilpailua ja ihastuneita huokauksia. Tähtifestivaali oli vihdoin alkanut, ja kaikki katselivat ihmeissään taivaan valtavaa kauneutta. Pimeys oli tuonut esiin maailman hienoimmat valot, jotka olivat olleet siellä koko ajan.
Ystävykset istahtivat korkean talon katolle lepäämään seikkailun jälkeen. He kääriytyivät kaikki Mimin lämpimään peittoon ja katselivat, kuinka avaruuden kivet kiitivät ohi tummalla taivaalla. Jopa pieni Ruuvi-robotti istui heidän vieressään nauttien kauniista näkymästä. He ymmärsivät, että luonnon oma valo on kaikkein arvokkain, kunhan sille vain antaa tilaa loistaa. Viimeinen tähdenlento pyyhkäisi yli taivaan, kun kolme väsynyttä sankaria nukahti rauhallisesti tumman ja lempeän samettitaivaan alle. Kaikki oli nyt juuri oikein.