Barnaby-keiju kiristi viimeisen ruuvin kimaltavaan koneeseensa. Hän kutsui sitä Haukku-Matti Kolmetuhanneksi. Barnaby halusi tietää, mitä hänen paras ystävänsä Trixi-koira oikein ajatteli. Pieni keiju napsautti hehkuvan pannan Trixin kaulaan. Trixin häntä heilui innokkaasti. Nyt he molemmat odottivat jännityksellä ensimmäistä haukahdusta. Mitähän Trixi sanoisi?
Pihalla vilisti orava. Trixi avasi suunsa ja haukahti kovaa. Mutta tavallisen haukun sijaan pannasta kuuluikin iloinen Zorp-Bloop-Zing! Se oli hassua avaruuskieltä. Barnaby alkoi heti kikatella ja toisti perässä: Zorp-Bloop-Zing! Nyt heillä oli ihan oma salainen kieli, jota kukaan muu maailmassa ei voinut ymmärtää.
He lensivät ja tassuttelivat yhdessä puistoon. Trixi nuuhki keltaista kukkaa ja sanoi Glip-Glop-Glee! Barnaby tiesi heti, mitä se tarkoitti. Kukka tuoksui aivan ihinalta tähtipölyltä. Sitten he näkivät naapurin Mirri-kissan aidan päällä. Trixi päätti heti kokeilla uutta ääntään. Miltähän avaruuskieli kuulostaisi kissan mielestä?
Trixi haukahti kissalle oikein isosti: Bleep-Bop-Wizzle! Mirri-kissa näytti hyvin hämmentyneeltä ja kallisti päätään. Barnaby taas nauroi niin, että siivet lepattivat. Trixi kertoi juuri hassun vitsin kuuhiirestä. Trixi heilutti häntäänsä niin lujaa, että se osui koneen nappulaan. Yhtäkkiä panta alkoi hehkua kirkkaan violettina.
Koneesta alkoi tulla värikkäitä saippuakuplia. Ne sanoivat Pop-Fizz-Grumble puhjetessaan. Trixi alkoi tanssia hauskaa avaruustanssia ja hyppi kuplien perässä. Kun aurinko alkoi laskea, Trixiä alkoi väsyttää. Hän päästi pienen ja pehmeän äänen: Vroom-Vee. Mitähän se mahtoi tarkoittaa tämän hienon päivän päätteeksi?
Barnaby silitti Trixin pehmeää turkkia ja hymyili. Hän tiesi, että Trixi sanoi: Olet paras ystäväni. Pieni keiju ja suuri koira käpertyivät yhdessä pehmeälle ruoholle. Taivaalla tuikkivat tähdet ja panta hehkui lempeästi kuin yövalo. Oli hyvä olla oman ystävän vieressä. Kaikki oli hiljaista ja turvallista.