Kello säästää, mutta rutiini pelastaa! Anna jakaa rehelliset vinkit siihen, miksi kello seitsemän iltarutiini on myytti ja miten yhteys lapseen syntyy iltasadun äärellä.
Kello on 21.14. Kolmevuotiaani päätti juuri, että hänen pehmotiikerinsä tarvitsee välittömästi lääkärintarkastuksen, ja 8-vuotiaani muisti, että huomiseksi pitäisi askarrella aurinkokunta tyhjistä kananmunakennoista. Tuntuuko tutulta?
Joskus tuntuu, että se maaginen kello seitsemän ”lapset nukkumaan” -tavoite on pelkkää urbaania legendaa. Meillä se on useammin hallittua kaaosta, jossa kello tikittää, mutta uni ei tule. Rehellisesti sanottuna: olen välillä tuntenut itseni surkeaksi äidiksi, kun some-feedi on täynnä lapsia, jotka uinuivat jo tunti sitten.
Mutta arvatkaa mitä? Olen lopettanut kellon kyttäämisen. Tutkimukset (kuten Adelaiden yliopiston Bedtime Routine Scale -tutkimus) nimittäin osoittavat, että rutiinin järjestys on paljon tärkeämpää kuin se, mitä kello näyttää. Kyse on turvallisesta jatkumosta, ei minuuttiaikataulusta!
Meillä iltatoimet saattavat alkaa myöhässä, mutta ne noudattavat aina samaa tuttua kaavaa: iltapuuro (joka päätyy usein hiuksiin), hampaiden pesu ja se kaikista tärkein – iltasatu. Se on se hetki, jolloin stressitasot laskevat ja yhteys lapseen todella syntyy.
Adelaiden tutkimuksen mukaan ennakoitavuus vähentää lapsen stressihormoneja ja auttaa kehoa rauhoittumaan. Kun lapsi tietää, että iltapuuroa seuraa tarina, aivot alkavat valmistautua uneen – vaikka kello olisi jo paljon enemmän kuin se unelmien seitsemän.
Olen myös huomannut, että saman kirjan lukeminen sadatta kertaa (kyllä, osaan sen jo ulkoa!) on itse asiassa hyväksi lapsen kielelliselle kehitykselle. Toisto luo turvaa. Silti välillä kaipaan itsekin vaihtelua siihen iänikuiseen pupukirjaan, ja silloin apuun rientää ReadFluffy.
Sovelluksesta löytyy loputtomasti uusia tarinoita, jotka pitävät lukemishetken tuoreena mutta silti rauhoittavana. Se on ollut pelastus etenkin niinä iltoina, kun omat aivoni ovat täysin muusia päivän jäljiltä.
Tässä minun selviytymislistani niihin iltoihin, kun kello karkaa käsistä:
- Unohda kello, keskity rytmiin. Tee asiat samassa järjestyksessä. Se viestii lapselle, että uni on tulossa, vaikka ulkona olisi jo pimeää.
- Nallehengitys. Jos kierrokset käyvät liian kovina, kokeilkaa laittaa pehmolelu vatsan päälle. Nallen pitää nousta ja laskea hitaasti hengityksen mukana.
- Päivän kohokohdat. Kysy lapselta päivän paras, kurjin ja omituisin juttu. Tämä purkaa päivän patoutumat ennen nukahtamista.
- Ulkoista tarinankerronta välillä. Kun oma ääni on käheä huutamisesta (siis lempeästä ohjeistuksesta!), ReadFluffy on loistava työkalu yhteiseen rauhoittumiseen.
Lopeta siis itsesi ruoskiminen sillä kello seitsemän säännöllä. Tärkeintä on se pehmeä hetki peiton alla, lämmin kainalo ja tarina, joka kuljettaa unimaailmaan. ME SELVIÄMME TÄSTÄ!
Mikä on teidän perheen se yksi ”pakollinen” juttu illassa, josta ette luovu, vaikka kello olisi kuinka paljon? Itse en luovu niistä viimeisistä takkutukan silityksistä, vaikka silmäni painuisivat jo umpeen.
Lataa ReadFluffy ja tee iltarutiineista päivän paras hetki – kelloon katsomatta. 🧸📖
