Tunnustus: Meillä iltasatu ei näytä miltään kiiltokuvitellulta mainokselta, vaan enemmänkin vapaapaini-ottelulta, jossa on mukana kirjoja.
Kuvittele mielessäsi se klassinen mainos: Äiti istuu puhtaalla sohvalla, lapset nojaavat kiltisti olkapäähän ja kaikki kuuntelevat hartaana upeaa tarinaa. Todellisuus meillä? 3-vuotias seisoo päällään sohvalla ja 8-vuotias yrittää samaan aikaan selittää minulle uusinta Minecraft-päivitystään.
Olen usein miettinyt, olenko ainoa, jonka kotona ”rauhallinen lukuhetki” muistuttaa enemmän sirkusta kuin sivistynyttä kirjastovierailua. Lapset heiluvat, keskeyttävät ja kyselevät aivan vääriä asioita juuri kun pääsen tarinan jännittävimpään kohtaan! MUTTA, olen vihdoin hyväksynyt sen: lapsen ei tarvitse olla patsas nauttiakseen tarinasta.
Tutkimuksetkin sanovat, että vuorovaikutteinen lukeminen eli niin sanottu dialoginen lukeminen kasvattaa lapsen sanavarastoa jopa kolme kertaa nopeammin kuin passiivinen kuunteleminen. Joten se, että lapsi sätkii ja kyselee, onkin itse asiassa merkki aivojen raksutuksesta! Lukukeskus on painottanut, että lukeminen on ennen kaikkea yhdessäoloa, ei suoritus.
Ehkä suurin haasteeni on ollut lukea samaan aikaan 8-vuotiaalle ja 3-vuotiaalle. Miten ihmeessä pidän molemmat tyytyväisinä ilman, että jompi kumpi pitkästyy kuoliaaksi? Tatu ja Patu -kirjat ovat olleet pelastuksemme, mutta välillä tarvitaan järeämpiä keinoja.
Olen huomannut, että heittäytyminen on ainoa tapa selviytyä. En ole näyttelijä (kaukana siitä!), mutta kun teen sudesta mahdollisimman narisevan ja kimeän, jopa tuo vilkas esikoululainen pysähtyy katsomaan minua kuin olisin hullu – eli hän siis keskittyy! 😱
Tässä ovat minun ”selviytymisvinkkini” niihin iltoihin, kun energiaa on enemmän kuin kärsivällisyyttä:
- Käytä hupsuja ääniä: Mitä nolommalta se sinusta tuntuu, sitä enemmän lapset rakastavat sitä. Vaihda nopeutta ja äänenkorkeutta lennosta!
- Tee tahallisia virheitä: Lue tarinaa ja sano ”Sitten punahilkka otti koristaan moottorisahan...” ja katso, kuinka nopeasti lapset korjaavat sinua. Tämä saa heidät kuuntelemaan ihan eri tavalla.
- Anna lapsen päättää: Usein lapseni haluavat keksiä oman lopun tarinaan. ReadFluffy-sovelluksessa tämä onnistuu mahtavasti, sillä tarinat voivat saada uusia käänteitä juuri lasten toiveiden mukaan.
- Taskulapputaktiikka: Sammuta valot ja hae taskulamppu. Pimeässä huoneessa valokeilan seuraaminen kirjassa on maagista ja auttaa keskittymään.
- Pysäytä tarina kysymyksillä: Älä vain lue, vaan kysy ”Mitä luulet, että seuraavaksi tapahtuu?” tai ”Miksi tuo nalle on noin vihainen?”.
Joskus emme pääse edes kirjan loppuun asti, ja se on ihan ok. Tärkeintä on se hetki, jonka vietämme yhdessä, vaikka se olisikin vähän meluisa ja sotkuinen. Muista, että sinun äänesi on lapsellesi maailman turvallisin ja rakkain paikka, säröineen kaikkineen.
Jos tuntuu, että omat ideat loppuvat kesken tai tarvitset uutta inspiraatiota iltoihin, käy kurkkaamassa ReadFluffy. Sieltä löytyy valtavasti tarinoita, jotka on suunniteltu juuri meidän vauhdikkaiden perheiden arkeen.
Mikä on kummallisin ääni, jonka olet joutunut tekemään iltasadun aikana? Itse olin kerran flunssainen ja sorsa-ääneni kuulosti enemmänkin rikkinäiseltä moottorisahalta... mutta lapset rakastivat sitä! 😂
